Mitä työnohjaaja tekee digitalisaatioprosesseissa?

Työnohjaaja on työn tutkimisen, arvioimisen ja
kehittämisen osaaja - miksi ihmeessä hän on töissä digiloikkia tarjoavassa yrityksessä ja miksi ei olisi?

Erilaisia osaamisia ja näkökulmia yhdistämällä kokonaisuus näyttää erilaiselta. Olemme koulutus- ja työkokemustaustoiltamme, historialtamme ja ihmisinä erilaisia. Huomiomme kiinnittyy erilaisiin yksityiskohtiin. Italiassa, Amalfissa, edessämme on herkullinen annos mozzarellaa, melonia ja prosciuttoa.
Insinööri pohtii ääneen miten paljon grammoja ja kaloreita on tuossa määrässä bufala-mozzarellaa. Työnohjaaja ihailee annoksen värejä, tuoksua ja yksinkertaisesti koottua makuyhdistelmää pyytäen insinööriä olemaan hiljaa kaloreista. Välillemme viriää hilpeä keskustelu siitä, miten eri tavoin näemme ja koemme ympärillämme olevat asiat. Tämä pätee myös työn maailmaan.

Digiloikat ovat yhdessä ideointia, oppimista, testausta ja
uusia oivalluksia. Yhteisellä prosessilla syntyy uutta ajattelua ja työn tekemisen tapoja. Näin usein luvataan ja ajatellaan, mutta tapahtuuko se itsestään vai edellyttääkö onnistuminen tietoista toimintaa? 

Miksi tarvitsemme yhdessä
ajattelemista?

Muuttuvassa maailmassa asiat ovat kompleksisia ja
moniulotteisia.  Kehittäminen ei voi enää olla vain valikoitujen työryhmien, asiantuntijoiden tai ylemmän johdon osaamisen varassa. Tarvitsemme kaikkien osaamista ja osaamisten yhdistelyä. Ratkottavat asiat ja tavoiteltu suunta näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mistä työtehtävästä ja kokemusmaailmasta käsin sitä tutkimme. Toimivimmat ratkaisut ja innovaatiot syntyvät yhdessä ajattelemalla, erilaisia näkökulmia yhdistellen. Kehittämisessä tarvitaan ensin ihmisten ajatuksia ja ideoita, asiakaskokemuksesta, tuloksellisuudesta ja työn sujuvoittamisesta. Vasta sen jälkeen voidaan digiloikalla rakennella teknisiä ratkaisuja ja innovaatioita, joita kokeillaan ja edelleen kehitetään yhdessä ajatellen.

Onko digitalisaatio vain
toiminnan tehostamista?

Organisaation toimintakäytäntöjen ja tuloksellisuuden
parantaminen on systeeminen kokonaisuus. Se on päättymätön, elävä prosessi, jota tekevät ihmiset. Digi-ratkaisut ovat vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Systeemisesti ajatellen digitalisaatiota ei kannata tarkastella vain toiminnan tehostamisen näkökulmasta. On tavoitettava myös organisaation olemassaolon tarkoituksen ja työn tekemisen mielekkyyden näkökulmat. Erilaisten osaamisten arvostaminen ja aito osallistuminen prosessiin tukee henkilöstöä muutoksen kanssa elämisessä ja omien työtapojen uudelleen muotoilussa. Kehittämisessä on oltava tilaa erilaisille dialogille, joiden kautta hahmotamme kokonaisuutta, luomme yhdessä uutta ja sisäistämme muutosta. Uuden oppimisessa on huomioitava ihmisten erilaiset osaamisen tasot, työtehtävät ja oppimisen tavat. Uuden oppimisen rinnalla on tietoisesti myös opittava pois vanhoista ajattelu- ja toimintamalleista.

Osaamisia yhdistämällä myös digiloikka näyttää erilaiselta

Työnohjaajan rooli digiloikkahankkeissa muotoutuu erilaisten asiakasprosessien kautta. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on jo tiedossa; työnohjaaja tuo prosesseihin ymmärrystä siitä, miten ajatellaan yhdessä, miten eri tavoin reagoimme muutostilanteisiin, miten hiljaista tietoa etsitään ja miten erilaiset oppijat huomioidaan prosessin eri vaiheissa.

Insinööri puhuu sprinteistä. Työnohjaaja kokeilemalla
kehittämisestä ja mental managementista. Insinööri etsii dataa ja faktaa. Työnohjaajaa kiehtoo intuitio ja oppimisen erilaiset muodot. Erilainen kieli ja näkökulmat rikastavat ajattelua. Mikä sitten yhdistää insinööriä ja työnohjaajaa? Se taitaa olla systeeminen ajattelu.  Halu ymmärtää ja nähdä kokonaisuuksia, tutkia asioiden ja ihmisten välisten suhteiden jatkuvaa muotoutumista vastaamaan organisaation sisäisiin ja ulkoisiin tarpeisiin. Muutos systeemin yhdessä osassa saa aikaan aina odotettuja ja odottamattomia vaikutuksia myös toisaalla.
Erilaiset rajapinnat, tekniset ja ihmisten väliset, ovat mahdollisuuksia ja pois raivattavia muutoksen esteitä tulvillaan. Erilaisia tietämisen tapoja tarvitaan asioiden analysointiin ja uudelleen ajattelemiseen. Haluamme tukea yksilöitä ja yhteisöjä kehittymään osaamisiaan yhdistellen, inhimillisesti kestävällä tavalla.

Syysterveisin, insinööri ja työnohjaaja

P.S. Ketään ei pidä kategorisoida koulutuksensa, elämänkokemuksensa tai asemansa pohjalta tietynlaiseksi ajattelijaksi ja toimijaksi. Ajatuksemme eivät ole yleistettävissä kaikkiin työnohjaajiin ja insinööreihin. Kyse on puhtaasti kokemuksellisesta, intuitiivisesta tietämisestä, joka on syntynyt yhdessä ajattelemalla. Tämä blogikirjoitus on täysin vailla tieteellistä näyttöä tai faktaa.

Ja kyllä, kuvassa on juuri se annos, josta dialogi avautui.